Aloin eilen miettiä hieman tarkemmin bloggaamista sekä postausten aiheita ja niiden valmistelua luettuani Sirpan kirjoituksen bloggaajan kurimuksesta (by the way, ko. blogi on suosikkivirtuaaliblogini, kannattaa seurata!). Sirpa on blogannut (osan aikaa yhdessä Virginian kanssa) jo kymmenen vuotta virtuaalihevosaiheisessa blogissaan, joten hän varmasti tietää mistä kirjoittaa.
Sirpalla on blogissaan aivan mahtavia, informatiivisia kirjoituksia milloin mistäkin: väreistä, genetiikasta, eri hevosroduista jne. Mutta nämä hyödylliset ja mielenkiintoiset postaukset eivät synny itsestään: Sirpan omien sanojen mukaan yhden tällaisen blogimerkinnän kirjoittamiseen menee kolme iltaa alkaen tiedonkeruusta ja päättyen editointiin. Melkoinen homma yhtä kirjoitelmaa varten! Nostan hattua ja jään odottamaan mielenkiinnolla seuraavaa kolmen illan urakkana syntynyttä postausta. Mutta olisiko minusta siihen?
Pitääkö bloggaamisessa olla punainen lanka? Pitäisikö minun alkaa suunnitella, valmistella ja kirjoittaa syvällisempiä, informatiivisempia ja taidokkaampia kirjoituksia? Sellaisia esseitä, joita kehtaisi esitellä vaikkapa entiselle äidinkielenopettajalle? Etsitä lähteitä, lukea niitä lähdekritiikkitutka päällä, suomentaa vaikeaselkoisia englanninkielisiä kirjoituksia, kasata kaikki yhteen postaukseen ja editoida hyvällä suomella kirjoitettuun muotoon?
Ei, en ole kiinnostunut sellaisesta bloggauksesta. Ajatuksena se kuulostaa toki kivalta, enkä sano, etten koskaan sellaiseen jostakin itselleni tärkeästä aiheesta ryhtyisi, mutta näin niin kuin blogin perusajatuksena se ei ole minulle Se Juttu. Toistaiseksi vielä opiskelen yliopistossa maisterintutkintoa ja saan siellä aivan riittävästi tavata tieteellisiä tekstejä ja kirjoitella niiden pohjalta milloin mitäkin esseetä ja esitelmää. Jos yrittäisin käyttää kolme iltaa yhden blogikirjoituksen tekemiseen kaiken opiskeluhässäkän keskellä, polttaisin varmasti kirjoitus-, tutkimis- ja opiskeluhaluni hyvin pian loppuun ajankäytöllisistä ongelmista nyt puhumattakaan.
Tämän blogin perusajatus on purkaa virtuaaliharrastuksestani syntyneitä ajatuksia tänne. Lähinnä se tarkoittaa kaiken sortin hehkutusta ja ylpeylyä, hevosten ja niiden palkintojen/kuvien/sukujen/tekstien/younameit hypetystä. Blogi on vielä nuori, enkä osaa tarkkaan sanoa mitä tänne erehdyn kirjoittamaan, mutta minulle bloggaaminen (ainakin tällä hetkellä tässä elämäntilanteessa) merkitsee vain virtuaaliharratukseni synnyttämän tajunnanvirran kirjoittamista ylös. En suunnittele tekstejä sen suuremmin tai käytä niihin aikaa juuri enempää kuin tekstin kirjoitus ja sen läpiluku kirjoitusvirheiden varalta vaatii. Keep it simple!
Ja hei, onhan omien hevosten menestyksen/kuvien/sukujen/tekstien/younameit hehkutus punainen lanka sekin, vai mitä?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti